Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Kesätaidenäyttelyissä hiippailua

Lisätty 11.08.2017

Havaintoja muutamasta kesätaidenäyttelystä 2017. 

Tänä vuonna kävin muutamassa kesätaidenäyttelyssä. Purnu ja Mäntän kuvataideviikot ovat perinteisiä käyntikohteita, Taidekeskus Salmela oli uusi tuttavuus ja purkutalo Mäntyharjulla eli Katajainen kansa-näyttely samalla kertaa ensimmäinen ja viimeinen kokemus näyttelyn kertaluontoisuudesta johtuen.

 

 

Mäntän kuvataideviikot XXII   Mäntän kuvataideviikot, näyttelytarra. Mäntän kuvataideviikot, näyttelytarra.


Mäntän kuvataideviikot ovat aina elämys, erilaista taidetta on niin monelta taiteilijalta että jotain tajunnanräjäyttävää yleensä löytyy. Myös itse näyttelytila, Pekilo, on jo pelkästään näkemisen arvoinen, dramaattisen rihmastoisesta tuotantohistoriastaan huolimatta (https://fi.wikipedia.org/wiki/Pekilosieni).

Suuri ja korkea tehdashalli portaineen ja käytävineen on hieman labyrinttimainen, avointa tilaa on kuitenkin paljon ja jokaisesta kerroksesta näkee ensimmäiseen kerrokseen, jolloin samalla kertaa voi ihastella teosten sijoittumista tilaan. Tila ja teokset kommunikoivat upeasti keskenään ja yleisön kanssa, vuodesta toiseen.

Suuriin tiloihin mahtuu myös isojakin veistoksia joilla on kerrankin tarpeeksi katselu- ja hengitystilaa ympärillään. Ulkoalueista olen käynyt vain rakennuksen vieressä olevissa ”pyörylöissä”, teokset jalkautuvat ympäristöön laajemmalle alueelle ja vaikka henkilökunta ystävällisesti neuvoo mistä teokset löytää, ei yleensä jaksa lähteä etsimään. Toisinaan jokin teos saattaa osua reitin varrelle eli sijainti on ratkaiseva tekijä siinä näkeekö muuta kuin Pekilossa olevat teokset.

Kävin samalla visiitillä myös ensi kertaa Serlachius-museoissa; Gustafissa ja Göstassa. Niissäkin oli paljon nähtävää mutta menin museoiden näyttelyt läpi vähän zombina kun olin melkein jo saanut taideyliannostuksen kuvataideviikkojen tarjonnasta. Museot olivat aika kolkkoja, ei taida tulla pistäydyttyä uudestaan ellei niihin tule jotain todella ihmeellistä ’pitää päästä näkemään’ näyttelyä. Ihmisiä oli nyt liikkeellä vähän ja museovalvojat pörräsivät huoneesta toiseen kuin mehiläisparvi, ei hetken rauhaa taiteeseen syventymiseen.

Museoiden valvontakäytännöt yleisellä tasolla ansaitsisivat oman kirjoituksensa, välillä meno raastaa hermoja urakalla, toisinaan taas museovalvojat kertovat oleellisia yksityiskohtia esillä olevasta taiteesta, teosten tekotavoista, taiteilijasta ja muuta triviaa mikä auttaa hahmottamaan näkemäänsä ja kokemaansa. Serlachius-museot tarjosivat tällä kertaa kumpaakin em. ilmiöistä.


http://www.kuvataideviikot.fi/

 

 

 

 

Purnu   PurnuPurnu


Taidekeskus Purnu sijaitsee Orivedellä, Mustasaaren alueella, Längelmäveden rannoilla. Luonto on Purnussa vahvasti läsnä. Purnun näyttelytilat oleilevat idyllisessä pihapiirissä, näyttelyhalleja on useampia ja pihalla on veistoksia sekä jokin teatterilavarakennelma ja rinteessä sijaitseva katsomo.

Tänä vuonna Purnu vietti näyttelyhistoriansa 50-vuotisjuhlia; ensimmäinen kesänäyttely järjestettiin kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen (1917 – 1996) ateljeekseen rakentamallaan alueella vuonna 1967. Paikan historiasta voi lukea täältä http://www.purnu.fi/historia/.

Purnun näyttelyissä on yleensä aina ollut jotain mikä nappaa, tämä vuosi teki poikkeuksen – näyttelytilat olivat käytännössä ”tyhjiä”. Syy selvisi sitten näyttelykatalogia lukemalla. Harvemmin katalogeissa on sellaista taide-vieraantuminen-luonto-taiteilija vs. tavallinen-yleisö-tallaaja jargonia ja raapivaa analyysia menneestä. Näyttelyn sanoma vaikutti olevan pelkästään katalogissa hoettu ”on aika lopettaa”. Niin mikä?

Näyttelyn kuraattorit ovat varmasti innoissaan kun saavat suututettua autoilevat asiakkaat, jotka ovat samalla niitä ihmisiä jotka haluavat nähdä taidetta laajalla skaalalla ja kokea elämyksiä, muutakin kuin tyhjiä tiloja. Jos tämän kritiikin jälkeen sovittelette palkokasvia hengitysjärjestelmäänne happimolekyylien kuljetusta häiritsemään niin tiedotteena vaan että tajusin näyttelyn pointit mutta en pitänyt, näkemykseni menevät osittain päinvastaiseen suuntaan. No, jäipä tämä näyttely ainakin mieleen tyhjyyden ylistyksenä jos ei muuta.

Käyn Purnussa muutenkin vähintään 50 % luonnon ja sijainnin takia. Oli esillä millaista taidetta tahansa, Längelmäveden maisemat antavat aina kaikkensa ja syleilevät kävijää rauhalla, aaltojen hengityksellä, ukkosen leimulla, sadepisaroilla ja sateenkaarilla. Ja onhan näyttelyalueen parkkipaikkakin peltomaisemineen kaunis, Auto varmasti nautti käynnistä myös!

http://www.purnu.fi/

 

Purnu, Längelmäveden rannalla Orivedellä. Purnu, Längelmäveden rannalla Orivedellä.  

 

 

 

 

Taidekeskus Salmela   Mäntyharju, Taidekeskus Salmelan rantamaisemaa. Mäntyharju, Taidekeskus Salmelan rantamaisemaa.


Taidekeskus Salmela oli minulle uusi tuttavuus. Mäntyharjulle ei jostain syystä ole päätynyt taiteen takia, alueesta on jotenkin aina vaan paahtanut ohi jonnekin syvemmälle Keski-Suomeen.

Näyttelyalue jakaantuu useaan erilliseen rakennukseen, jotka sijaitsevat romanttisen järviympäristön rannoilla. Jo paikan ulkoinen olemus teki vaikutuksen viimeisen päälle hoidettuine piha-alueineen ja eri tyylisine rakennuksineen. Ja näyttelyt; aivan tajuttoman upeita teoksia tuli vastaan lähes liukuhihnalta, polvet notkuivat ja jalat olivat lähteä alta monta kertaa! Taso oli järisyttävä tai sitten vaan osui ja upposi tähän kävijään voimalla.

Kaikkia näyttelyiden taiteilijoita en ala edes luettelemaan, oikeastaan jokaiselta oli jokin teos mikä sekoitti myönteisesti herkkää taidehermoa ja sai jalat alta -efektin jälkeen leijumaan lattian yläpuolella.

Muutamien taiteilijoiden teoskokonaisuudet jäivät kuitenkin erityisesti mieleen; Marjatta Tapiolan kallo-maalaukset, Veikko Myllerin veistokset, Jasmina Ijäksen metsä- ja eläinmaalaukset, Johanna Lumpeen lumpeet, Taru Mäntysen veistokset, Markku Laamasen surrealistiset teokset ja ennen kaikkea Satu Laurelin tainnuttavan upeat maalaukset, joissa ei yksityiskohtia, väriä, ihmeellisiä elementtejä ja mielikuvitusta ole säästelty.

Näyttelyissä oli useita nuoria taiteilijoita, nuorten kohdalla hämmästyttää aina tekninen huippulahjakkuus sekä välillä myös tunteiden tulkinta ja ilmaisu, ihmettelen miten vasta parikymppiset ja nuoremmat pystyvät sellaiseen taituruuteen mitä tälläkin kerralla sai ihastella.

Aikaa oli käyntiä varten aivan liian vähän että olisi ehtinyt syventyä kaikkiin teoksiin perusteellisesti. Edellisen blogikirjoitukseni Top 5 -teokset lista olisi saattanut mennä uusiksi jos olisin ehtinyt ottaa teosten tietoja ylös ja tuijotella niitä pidempään. Nina Ternon (1935 – 2003) hevosveistokset pitää vielä mainita, ne ovat hevosaiheisesta taiteesta yksi kestosuosikeistani. Taidekeskus Salmela oli todella tämän kesän yllättävin myönteinen taide-elämys.


http://www.taidekeskussalmela.fi/

 

 

 

 

Katajainen kansa, purkutalo Mäntyharjulla   Katajainen kansa, talon portaat,  installaatiotaidenäyttely purkutalossa Mäntyharjulla kesällä 2017. Katajainen kansa, talon portaat, installaatiotaidenäyttely purkutalossa Mäntyharjulla kesällä 2017.


Katajainen kansa oli harvinaisen laaja ja monimuotoinen installaatiotaidenäyttely, mikä on toteutettu Mäntyharjun keskustassa sijaitsevaan purkutaloon, sloganilla ”Kun asukkaat muuttavat pois, taide tulee tilalle.” Tämä konsepti toimi hyvin. Hienoa oli myös pääsymaksun vapaaehtoisuus, se avaa mahdollisuuden taiteen kokemiselle ilman pääomaa ja henkilökohtaisia investointeja, toisaalta omantunnon mukaisen pääsymaksun maksaa mielellään.

Talon kahden rapun kiertämiseen kaikkine asuntoineen ja kellaritiloineen olisi voinut varata vielä enemmän aikaa koska nähtävää oli paljon. Teokset pystyi kuitenkin kokemaan myös lyhyellä vilkaisulla koska jokainen asunto muodosti taiteilijansa suunnittelemana oman yksikkönsä. Pidempään viipymistä esti myös talon huono ilma, tiloja varmasti tuuletettiin hyvin mutta lämmittämättömänä oleillut rakennus oli kerännyt ilmaansa leijumaan aivan liikaa epämääräisiä, hengitysteitä ja silmiä ärsyttäviä partikkeleita.

Taiteilijoiden nimet olisivat saaneet olla paremmin esillä huoneistossa, samoin teosten nimet. Jokaisessa huoneessa olisi voinut olla vaikka ovensuussa selkeä info taiteilijasta ja teoksista. Jälkeen päin niitä on vaikea muistaa hajanaisen nimeämiskäytännön takia. Yksittäiset taiteilijat jäävät nyt siis mainitsematta mutta muutama teos pitää mainita.

Eniten pidin, olisiko ollut B-rapun ylimmässä kerroksessa olleista piirroksista, joissa ihmishahmojen musta, pitkä tukka piirtyi ilmaan kuin korpin sulat. Piirrosten taustalla oli keltaista seinää ja kokonaisuus saattoi olla sarjakuva. Talon kellaritiloissa sijaitsi myös useita huoneistoja pienempiä, kauniita teoskokonaisuuksia.

Valas-huoneisto oli toinen mieleen painuva kokonaisuus. Teos oli voimakas – keskellä huonetta muovikehikon alla raatona oleileva, kärsivän näköinen valas ja taustalla äänimaailmana seismisen tykityksen mieleen tuova melusaaste toivat todella surullisen ja voimakkuudessaan voimattoman tunnelman. Valaiden, muiden merieläinten ja merten kärsimys konkretisoitui pysyvästi tajuntaan.

Tämän tyylisiä, purettaviin rakennuksiin tehtäviä, matalan kynnyksen taidenäyttelyitä toivoisi järjestettävän enemmän ja joka puolella maata. Kaikki purettavat, terveyttä vaarantamattomat kiinteistöt tai niiden haltijat pitäisi velvoittaa järjestämään lyhytaikainenkin taidenäyttely ennen purkamistaan ja mahdollistaa myös muiden kuin ammattitaiteilijoiden osallistuminen. Tällaisia hankkeita toivoisi yleisesti tuettavan sekä kuntien, valtion että eri yritysten, yhdistysten ja muiden organisaatioiden varoista. Vapaaehtoistyötäkään unohtamatta, jokaisella pitäisi silti olla mahdollisuus saada edes pieni tulo osallistumisestaan ja panoksestaan.

Vastaavista näyttelyistä voisi tiedottaa myös nykyistä laajemmin. Ihmisiltä jotka eivät ole somessa, monet tämän kaltaiset taide-elämykset menevät ohi koska mistään eri taiteen tiedotuskanavista ei välttämättä ilmesty tietoa näyttelyiden olemassaolosta. Itsekin bongasin tiedon tästä muistaakseni Voima-lehdestä, muuten olisin ollut täysin tietämätön. Yhteistyötä, vapaaehtoisuutta ja tiedotusta niin taide saattaa saavuttaa myös erakot ja muuten ylimääräistä sosialisoitumista sekä taidetta väistelevät olennot!


https://www.katajainenkansa.fi/